otsikon keksimisen vaikeus

E: Moi kamuset! Mä tulin just 12 kilometrin lenkiltä! Nyt olis vieläkin virtaa ku pienessä kylässä, mitäs seuraavaks? Lupauduin lähteen vielä äitin kans vähä lyhyemmälle käppäily lenkille tossa iltasemmalla, mutta nyt tarvittais jotain äksöniä. Oon menny tänään jo kissankirkuessa töihin, herätys 5.40, huh eikä yhtään väsyttäny! No joo, väsymys iski töissä, mutta sielä se myös kahvin voimin selätettiin. Pääsin kotiin jo ajoissa, hain kirppiskamat pois kirppikseltä ja perin rahaseni (jota tuli mun onnekseni vähän enemmän ku odotin, jee), kävin kämpillä moikkailees Jaanaa ja hoidin vähän ostoksia kaupoissa. Silti kaiken tän jälkeen rantauduin maaseudulle jo kolmelta! Eli vieläki oli niinsanotusti melkein koko päivä aikaa tehdä kaikkee.






Niinpä mä sit tein välipalaks pakasteesta kasallinen mustikoita luonnonjugurtin kanssa, ja voi että, se on ihan mun uusinta ykkösherrkua! Ja tiettekö mitä?! Äiti oli ostanu mulle pakastimen, eli vihdoin me saadaan kämpille pakastin ja saa tuoda kaikki äitin mulle pakastamat marjat mukana kämpälle! Pakastimetta olo on kamalaa. Nyt saa ostaa kasviksia, jätskiä, kalapuikkoja, katkarapuja ja kaikkee! Huomaatteko, kuinka pienistä asioista voi olla onnellinen.



Kerkisin vielä ennen lenkkiä kattoon jakson Greyn Anatomiaakin, jonka kolmas tuotantokausi rantautu meidän postilaatikkoon viime viikolla! Oon aikoinani kattonu niitä muutaman ekan tuottiksen, mut jostain syystä jättäny pelin kesken ja nyt päätin hommata ne kaikki tuottikset ihan alusta alkaen. Oon saanu jo Jaanan koukutettua kyseiseen sarjaan ja seuraavaks aion tuoda ne äitille katottavaks. Niin loistava sarja, hyvää huumoria, jänniä jaksoja ja ihmissuhteiden kiemuroita, niitä jaksoja on aina pakko kattoo uutta ja uutta putkeen.




Mitäs vielä? No, ehkä mä alan seuraavaks kattoon Eetun kanssa Cabin in the woods -leffaa, jos uskallan. Se osti 47 tuumasen 3D led telkkarin ja joo, onhan se vähä hienompi ku mun pikku 32 tuumanen LG ilman mitään erikoisherkkuja. Kohta me varmaan istutaan sohvalla vierekkäin ääliön näkösenä isot lasit naamalla. Huomenna edessä on oman työvuoron lisäks muutama lisätunti töitä, mutta rahaa tulee ja etelänmatka silmissä, mä teen töitä niin paljo ku vaan on, että saa sit siel tuhlailla. Enää 23 päivää!

How can I go forward when I don't know which way I'm facing? -John Lennon

J: Heti alkuun kaks asiaa mitkä vituttaa ehkä eniten! 1. Oot tosi nälkänen ja kiukkunen, teet ruokaa ja ruoka menee vituiks. Oot entistä nälkäsempi ja kiukkusempi. 2. Katot lämpömittaria; jaaha pihalla on viilee, puempas kunnolla päälle lenkille. Lenkillä huomaat että on sun lämpömittari on huijannu sua, joten sulla on liikaa vaatteita ja kuolet kuumuuteen ja vitutukseen.



Kolmanneks vituttaa tällä hetkellä eniten toi verotoimiston meininki. Kuinka vaikeeta on vaan lähettää mulle sivutoimen verokortti? Mulla on kaks duunia, tartten kaks verokorttia. Mutta EI, täytyy selvittää KAIKKI bruttotulot vuoden alusta, kelan tuet erikseen sekä vielä sitte se summa paljoko vähennyksiä on menny. Vittujen kevät. Nii, mulla on siis nykyään kaks työpaikkaa. Oon myös siwan kassa nyt :-D




Me lähdettiin isin kans sunnuntaina Ouluun. Oli vähä väsyttävä reissu rapeilla 3,5h yöunilla. Menomatka onneks ajettiin vuorotellen, mutta takastulomatka oli ihan kamala. Ajoin edellä navigaattorin kans ja isi tuli uudella autolla peräs. Bemari teki tepposet ja puhallin puhalsi koko 500km kotimatkan pelkkää kylmää. Olin ihan jäässä. No, en ainakaa nukahtanu; kiitos batteryn ja kylmyyden. Kotiin päästyä nukahdin samantien!





Eikai tässä tälläkertaa muuta. Tänään oon siwatöissä ihan loppuun asti, 23.00! Katotaan miten pärjään. Moikka!

Se on sama ku tuuleen huutais

E:Bliiblaamoi! Viikonloppu ja kolmen päivän vapaat on nyt lusittu ja huomenna on taas herättävä ajoissa töihin! No, mutta onhan se välillä töitäki tehtävä. Eilinen hurahti Eetun kans Tampereen suunnilla metsästäen kaiuttimia sun muuta pientä elektroniikkaa. Ja illalla olikin sit äitin kanssa semmonen urakka, ku pidennysten poisto. Huh, oon antanu niiden vaan olla ja olla, vaikka ne olis pitäny poistaa jo ajat sitte. Niissä oli niin järkyttävät takut, että niitä avattiin kamman kanssa yli kaks tuntia. Nyt oon surullisen lyhythiuksinen, ja näillä on nyt muutama viikko pärjättävä, sillä uudet otan vasta just ennen Jaanan mega partyja. Mutta positiivista kyllä, mun omat hiukset oli kyllä kasvanu aika hyvin!




Tänään mä oon vatsapeppujumppaillu Jaanan kanssa, ollu toisessa jumpassa äitin kanssa ja vähä vielä kerinny käymään kaupoillaki. Nyt meillä on saunailta ja kohta me pujahdetaan äitin ja Sohvin kans saunotteleen ja rentoutuun tän päivän liikuntaurakoista. Me nimittäin vielä jumppailujen jälkeen tyhjättiin yks varastollinen tavaraa ,enimmäkseen meidän lapsuusaikasia vaatteita, jotka on nyt menossa UFFille ja siinä vasta oliki hommaa. Kannettiin säkkejä autoon, vintille ja vähän jokapuolelle, lajiteltiin vaatteita kirppikselle, poistoon ja tutuille. Mutta me selvittiin, nyt on varasto tyhjä! Ja sauna odottaa!

Äitin kaa leffailua

E: Meillä oli eilen äitin kanssa tyttöjen ilta. Me lähdettiin illalla Tampereelle vähän leffaileen. Elokuvana toimi Magic Mike ja voi huhhuh, oli meinaan kuumia miehiä! Leffa tosiaan alko vasta 23.15, joten se kesti aika myöhään, mutta mulla on koko viikonloppu vapaata ja valvominen sallittua! Mä tykkäsin leffasta, se oli erilainen, mutta hyvä. Leffan jälkeen me käytiin vielä Panimoravintola Plevnassa "yksillä" hetki istuskelemassa. Oli kivan lepposa ilta ja mä nautin jo pelkästään siitä, että pitkästäaikaa pääsi pois Parkanosta ja oikeesti, pitkästä aikaa sai laittaa päälle kivat vaatteet ja vähän laittautua.







Mulle tuli taas yhdet uuden kengät, nimittäin bootsit, joita oon jo pitkään himoinnu. Mä löysin spartoo.fi:stä ihan täydelliset bootsit ja sitä ne oli perille saapuessakin. Niin kivat, etten malttais millään olla ilman niitä. Ne siis pääsi ehdottomasti jalkaan eilenkin.



Sit viel yks juttu, mä nimittäin repäsin oikeen kunnolla tälläviikolla ja menin bussilla porukoille noutaan tietokonettani, jonka Eetu laitto kuntoon. Toimii taas ku unelma! Mutta se ei olllu mun pointti, vaan se, että mä pyöräilin sieltä kotiin. Matkaa kerty 18,5 km ja eihän siihen kovin kauaa menny, mutta tälleen äkkiseltään, kun ei oo tullu kesällä paria kertaa lukuunottamatta pyöräiltyä, oli paikat seuraavana päivänä vähän jumissa. Mutta nyt mulla on täälä pyörä, jolla pääsen huristeleen töihin joka päivä. Kivaa!

Kotiuduin äsken kylpylästä pumpista ja nyt alan laittautuun illan meininkejä varten. Kivat lauantait kaikille!

Tuu tekee mun kaa lentokonetanssii

J&E: Vihdoinkin me on saatu aikaseks pitkään suunnitteilla ollu juttu, nimittäin kuukauden päästä 5.10 aamulla kello 6.30 meidän kone starttaa Helsinki-Vantaalta kohti Mallorcaa!
Jaanalle tää on ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä, lukuunottamatta Ruotsia ja Viroa. Kovin jännää! Nii, ei me kaksin lähdetä, mukaan lähtee myös one of our best party people; Sanna!
Voisko kokoonpano olla enää parempi ja hullumpi.. Katotaan kuinka moni tulee arkussa takasi :--D Lomaan on aikaa neljä viikkoo, joten meillä on neljä viikkoo aikaa valmistautua matkaan niin henkisesti ku fyysisestikki. Jee, kivaa kivaa, ei jaksais millää odottaa!

kuvat täältä.

Valkoinen naamani kertoo etten oo täältä.

Ja se näkyy kilometrien päästä,

että juuri oon tullut syväjäästä.

P.s. Uskokaa tai älkää, viime viikonloppuna me ei tehty oikeen mitään erikoisempaa. Me katottiin perjantaina Annan kans Härmä ja heitettiin kylää. Teki hyvää olla välillä tekemättä mitään. Pientä palauttelua tupareista..

P.p.s. Edessä siintää taas yhdet mahtikemut, joista lisää myöhemmin ;--)

life is about kicking ass, not kissing it

J: Käydessäni äsken lenksulla, mä oikeesti jaksoin juosta! En yhteen mittaan kilometriä enempää, mutta pienissä pätkissä porhalsin eteenpäin tuulen tuivertaessa kutreissa. Se fiilis oli kiva ku mä vaan jaksoin ja jaksoin enemmän ku viime kerralla! Jee!

Mä oon viimeaikoina miettiny, että mikä ihme mut saa vähintään neljä kertaa viikossa kyntään katuja musan pauhatessa nappuloista korvakäytäville. Mikä oli se juttu 12.joulukuuta -11, kun päätin että nyt alkaa lenkkeily eikä sohvaperunoida enempää? Silloin se oli varmasti se, kun seurustelin niin halusin näyttää hyvältä toisen silmissä ja että sekin ois ylpee mun liikuntasuorituksista. Sitte tuli ero ja sinkkuushan se vastaa vetääki lenkille ja jumpalle.
Varmaan jokainen haluaa näyttää kivalta muiden silmissä ja musta tuntuu kivalta ku Elliina mainittee joskus ihmisille että "Jaanan näkee aina lenkillä" :--D Hah.
Eihän tästä mun pelkästä kävelystä varmaan mitään hyötyä oo, mutta mä tykkään siitä ja siitä tulee mulle hyvä fiilis. Nyt kun vielä se juoksukärpänen iskis hampaansa oikeen syvälle mun kankkuun niin jaksaisin juosta miljoona kilometriä. Ainaki.

Mikä mua sit motivoi? Mua motivoi liikkuun ehdottomasti myös vaatteet. Kivat reenipökät ja toppi, uudet lenkkarit, mukava huppari.. On mukavaa näyttää kivalta. Masentaa jo valmiiks syksy sekä talvi; tuulipukuja, pipo, toppavaatteet, pimeys, kylmyys..
Toinen asia on musiikki. Mitä parempaa settiä korvanapeista kajahtaa, sitä enemmän tulee semmonen tietty fiilis, että nyt jumalauta kirmasen tonne seuraavalle lyhtypylväälle ihan täysiä!
Seurassa kaikki on kivempaa. Yksin mua ei saa millää tommosille ohjatuille liikuntatunneille, mutta Elliinan kanssa lähden mielelläni. Yksin en millään viitti kiertää yli tunnin lenkkiä, Elliinan kanssa riipastiin yks päivä 1h 20 min!
Sitten vielä yks jutskeli. Mä motivoidun lenkkeilystä ja liikunnasta myös silloin, kun voin olla ilonen mun aiemmista suorituksista. Siksipä oon siitä joulukuun 12. päivästä asti merkannu ylös mun lyhyimmätki 20min lenkit vihkoon ja 1.1 alkaen HeiaHeia! sivustolle. Sieltä niitä on kiva seurailla ja selailla että mitäs onkaan tullu tehtyä tolloin ja tolloin. (1.1 alkaen kävelykilometrejä on tullu 477!)

Mun suhde liikuntaan oli aika huono koulussa. Ala-asteella ja yläasteella koin liikunnan todellakin pakkopullana. Erityisesti yläasteella. Opettaja oli oikeesti natsi, ja mä oon sitä mieltä edelleen että se todella näytti ja teki selväks ketkä liikuntaryhmässä oli hyviä. Paskaa.
Amiksessa ykkösellä liikunta oli ihan kivaa. Paitsi sitä helvetin ainasta sählyä. Kakkosella ja kolmosella kustiin koko luokan kanssa homma. Ei kukaa tainnu ikinä ottaa liikuntavaatteita tai saapua edes tunneille. Opettaja oli tositosi mukava, mutta ehkä vähä höveli.
Oon aina vihannu joukkuepelejä. Jääpalloo, sählyä, korista, jalkapalloo, ihan kaikkee. En oo uskaltanu mennä tarpeeks mukaan ja mä vaan pelkään että se pallo tulee päälle. Hiihtokin oli koulussa kamalaa, nyt teen sitä ihan mielelläni vapaa-ajalla.

Mulla ei oo tavotteena tiputtaa painoa, vaan ihan vaan kohottaa kuntoo ja saada hyvä mieli. En aio alkaa koskaan tarkkailla mun kaloreita; vaan mä meen sillä mielellä niinku aina ennenki että sitä syödään mistä tykätään.
Välillä on tottakai masispäiviä, jolloin näytän aivan hirveeltä ja oon pelkkä läskikasa (=DDDDD), mikään vaate ei sovi ja haluais tyyliin hajottaa kaikki kämpän peilit. Mut sit seuraava päivä on aina parempi ja kaikki näytänki ihan kivalta ja vaatteetki on kivoja. On se mieli erikoinen.

Ei mulla muuta, tässä mun tän kertanen tarinani teille. Tai oikeestaan ehkä kirjotin tätä enemmän itelleni, on tehny mieli tutkiskella asiaa myös kirjotettuna. (kuulostipa aikuselta). Olipas tässä nyt muutenkin asiaa.

Till the roof comes off, till the lights go out
Till my legs give out, can’t shut my mouth.
Till the smoke clears out - am I high? Perhaps
I'ma rip this shit till my bone collapse.

moi

J&E: Me askarreltiin meille uus banneri. Mitäs tykkäätte? Meistä se on aika kiva! Nyt me sujahdetaan sohvalle peittojen alle ja aletaan kattoo 17-again -leffaa. Jaanalle karkkia ja Elliinalle riisikakkuja. Nam.

Täs teille vielä yks hassu kuva Elliinasta blockfest viikonlopulta ja meidän kaks muuta bannerivaihtoehtoo. Nyt se lehva, mortonki!