leima ottassa, kirjaimellisesti

E: Joo, arvakkaas vaan kuinka tää laiskottelusunnuntai alkokaan tälläkertaa. Noo, marssin aamulla keittiöön jossa äiti hääräili jotain. Sanoin siinä sit huomenet ja äiti käänty muhun päin ja sit sen naama venähti "mitä sun ottassa on, onko joku lyöny sua?". Mä olin ihan ällikällä lyöty ja menin peilille, että mistä se oikeen puhuu. Ja sit se selvis, taaas mulle oli käyny näin. Mä nukun usein kasvot käsien päällä, ja eilis illan käteen läiskätty leima, joka oli jo ihan levinny pitkin kättä, oli tarttunu tosi nätisti lilana länttinä mun ottaan ja silmäkulmaan. Jes. Mä hikkasin ihan hulluna sitä pois, saippualla, vedellä ja meikinpoistoaineella, mutta silti sen voi vieläki erottaa mun ottasta. Toivottavasti sitä ei kukaan huomaa huomenna töissä.



Eilen mä pääsin jo aika aikasin töistä ja me oltiin sovittu treffit Maren kans. Lenkkitreffit oikein. Käytiin ulkoilemassa semmonen melkein tunnin verran ja juoruamassa taas kaikkien kuulumiset. Sit ku Mare lähti takas maalle, mun piti lähtee pumppiin, mut tajusin etten kerkiäkkään enää. Niimpä mä nappasin sukset messiin ja lähdin hiihtään. Kerkesin mä 9 kilometriä meneen ja sit alko sataa nii paljon lunta, ettei se ollu enää kivaa ja mä lähdin takas kotiin laittaan itteeni illan rientoihin.

Tää päivä on muuten menny ihan rennosti. Heti päivällä heräämisen jälkeen ruokapöytään täyttään maha äitin tekemällä makaronilaatikolla, sit kattelin jonku ihme leffan telkkarista ja sen jälkeen ajelin takas kämpille. Jami kävi täälä pitämäs mulle seuraa hetken ajan ja sit sen jälkeen mä lähdin viä vähä urheileen ja kävin hiihtelemässä. Nyt pitäis olla jo nukkumassa, mutta tässä mä näköjään taas kökötän koneen äärellä. Huomenna seals kokoontuu taas ja tulee varmaan kivaa!