Lähettiin hyvissä ajoin liikenteeseen tiistaina, joskus kahden aikaan tuolta maaseudulta, koska meillä oli muutama pyssäys hoidettavana matkan varrella. Ensimmäinen etappi, jos tankkausta ei lasketa, oli Lielahden sportiapekassa, josta me ostettiin pelipaidat. Eihän lätkää nyt voi mennä kattoon ilman asianmukasta asustusta! Sit jätskit messiin ja matka jatku. Sit pyssättiin Hyvinkään ABC:lle täyttään masut lasten lihapullat & muusi annoksilla ja heitettiin navigaattori päälle, ettei varmasti eksytä Pasilaan, vaan löydetään Annan serkulle perille ehjinä. Ja löytyhän se paikka, tosin muutaman U-käännöksen jälkeen.
Heitettiin Annan serkun luo kamat, vaihdettiin vaatetusta, kahviteltiin, saatiin vähä matkajuomaa mukaan ja alettiin taivaltaan kohti Hartwall- areenaa. Annan serkku vaimonsa kanssa asuu onneks ihan siinä vieressä, joten matkaa ei ollu paljoo ja oltiin pian jo sielä kisahumussa. Katsomo oli ihan täynnä, se tunnelma oli siistiä ja vaikka peli ei ollukkaan mitään kovin hyvää, Suomi voitti ja olihan se nyt sika siistiä olla sielä! Meidän paikat oli kakkos rivillä, joten nähtiin kaikki ihan vierestä. Näyttiin kerran jopa sielä screenillä, vaikka tosin meidän reaktiot siihen oli vähän odottamattomat; "eikä, me ollaan tuola, shit, iiik". Ei osattu varautua. Mutta ihan loisto reissu jo peliinkin asti, olihan se nyt koettava ihan sielä paikanpäällä, ihan erilaista ku telkkarissa.
Pelin jälkeen me lähdettiin taas vaihtaan vähä vaatetusta, korkattiin punkkupullo ja tutkiskeltiin josko jokin paikka olis auki sopivasti tiistai-yönä. Oltiin ihan poikki ja jo melkein luovutus fiiliksellä, ja melkein meinattiin jäädä vaan nukkuun. Mutta onneks me saatiin itteemme virtaa ja lähdettiin kohti Helsingin yötä. Hypättiin junaan ja päätettiin, että mennään vaan ekaan paikkaan, mikä on auki. No, semmonen paikka tuli aika äkkiä. Katottiin vaan, että hei tuolahan on oikein jonoo, siel on pakko olla jotain menoo. Ja eiku jonoon vaan. Ja olihan se paikka ihan täynnä. Aika kansainvälinen meininki ja hyvää musaa ja paljo kisaväkee. Ilta oli aika huikeen hauska. Me tutustuttiin vähä Saksan maajoukkueen porukkaan ja muutamaan muuhunkin lätkätyypiin ja saatiin puhua englantia koko ilta. Aamu seiskalta me suunnattiin taas junalla takas Pasilaan muiden ihmisten mennessä töihin. Mutta ilta kyllä ylitti kaikki odotukset ja oli ihan huippua.
Kerittiin vetään semmoset neljän tunnin yöunet, ku piti jo heräillä. Vähän teki tiukkaa päästä ylös ja saada ittensä kuntoon, mutta ei auttanu. Käytiin treffaamassa vielä Annan toista serkkua keskustassa ja tsekattiin Zaran tarjonta, josta ei kyllä löytyny oikein mitään. Sit väsyneinä takas kotimatkalle, asenteella "ihan tyhmää mennä takas kotiin". Tästä reissusta riittää muistoja pitkään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti