ei oo olemassakaan, oikotietä onneen

J: Oon pari päivää tsiigannu tätä samaa tyhjää valkosta laatikkoo, johon pitäs ilmestyä tekstiä. Mut kas, ei oo ilmestyny. No, mun pään sisällä on ny vaan jotain hiljaseloo. Yritän kuitenki saada ees pari riviä jotain tekstiä.

Ei, Elliina ei puhunu vaan omasta puolestaa; munki mielestä viikonloppu oli kaikella erilaisella tavallaan aika huippu. Tavallaan tavallinen, tavallaan erilainen. Kuulette siitä kyl yhteispostauksen merkeis lisää joskus. En kyllä tuu koskaa unohtaan lauantai-iltaa, never ever ever :--))

Alkaa nyppiä oikee kunnolla toi töis käyminen. Se paikan ilmapiiri ei oikee natsaa mulle, ku vaan ois jotai parempaa tarjolla nii tarttuisin heti oljenkorteen. Alkaa oikeesti ottaa nuppiin koko elämäntilanne. Oon 20, siwan kassalla, en tuu pääsee opiskelee saati pääsykokeisiin asti. Tuntuu, että kaikki oikeet ammatit mitä haluisin tehdä, ei onnistu. Yks suurimpia "unelmia" ? ois päästä poliisikouluun. Mut sehän tyssää jo siihen et mun näkö on liian huono sinne. Kyllä, laserleikkauksellahan se hoituu, mutta kuka maksaa? :---)

Näin ikään tuli enemmänki ku pari riviä tekstiä ja seki ajautu suoraa avautumisosastolle. Haha, mut näillä mennään ja mä alan valmistautua henkisesti greyn anatomian kans lenkille lähtöön tonne masentavaan ilmaan. Ja illaks taas arvaatte varmaan mihin. Fuck yeah.

ps, rasitusvammahan se siellä ranteessa oli, toivotaan et rannetuella helpottaa.