E: Tähän asti ihan huippu pääsiäisloma takana! Ja mikäs sen loistavampaa, ku vielä kaks lomapäivää edessä. Oon kerinny tekeen vaikka mitä, toi ihana aurinko nostaa fiilistä ihan huikeesti ja se, ettei oo kiire mihinkään, on vaan niin mahtavaa. Tää pääsiäinen on ollu tähänasti aika ulkoilupainotteinen.
Mun pikku pääsiäisbreikki alko perjantai-aamuna jalkatreenillä salilla. Annoin taas kaikkeni ja sehän nyt oli loisto startti päivälle. Siitää kahdekstoista maaseudulle, jossa odotti meidän sukulaisten kesken yllärisynttärit tädin miehelle täyden kuudenkympin johdosta. Ylläri meni ihan nappiin ja sankari ei ollu osannu odottaa mitään. Saatiin ihan loisto keli ja ohjelmassa oliki ensin pilkkikilpailu, jossa Maren, Essin ja mun tiimi pääsi loistavasti sijalle 3, kolmentoista (13!!!!!) kalan voimin! Sit oli hiihtokilpailua vanhoilla puusuksilla nuorison ja vanhempien välillä ja tietty saunomista, ruokaa ja muuta perusmeininkiä. Siistit juhlat, joissa vierähti yölle asti!
Lauantai starttas kans ulkoilulla, josta ehklä myöhemmin lisää. Jämillä tyttöjen kans pulkkamäkee ja säbää. Ihana ilma ja aurinkoo kerrakseen. Terdelläki päästiin jo vähä istuskeleen! Illalla käytiin porukoiden kans kattomassa Hannu ja kerttu noitajahti ja me kaikki tykättiin leffasta kovasti. Oli hyvä valinta pääsiäiseen toi noitateema.
Ja koska lauantaina meni myöhään yöhön, tänä aamuna nukuttiinki pitkään. Iltapäivällä lähdettiin äitin ja Sohvin kans seitsemiseen vähä eräretkeileen. Kierrettiin pikkunen mettäreitti sielä kelopuitten seassa ja sit istuttiin laavulla taas ihanassa auringossa. Hedelmäsalaatti ja kahvi maistu siinä laavulla vielä satakertaa paremmalta, ku normaalisti kotona sisällä! Illasta mulla alko oleen energiaa vähä aamua enemmän ja heti ku päästiin reissulta kotiin, mä suuntasin juoksulenkille. Ja mä tein omat enkkani! Päätin, että juoksen semmosen perus 8km lenkin, jonka nyt oon menny pari kertaa ennenki, mutta koska lenkin lopussa ei tuntunu vielä yhtään miltään, mä päätin pidentää lenkkiä ja kiertää kauempaa. Matkaa kerty loppujenlopuks tasan kymmenen kilsaa, ja voimia olis ollu enempäänki! Oon hiukan ylpee itestäni, mun kunto on kohentunu huimasti, koska vielä joku vuosi sitte mä olisin jaksanu just ja just ehkä sen 5 km. Mulla on vaan aina kauhee kynnys lähtee pitkälle lenkille juokseen, koska jossain vaiheessa alkaa kyllästyttään, eikä enää huvita. Vaikkei väsyttäiskään, en vaan enää viitti juosta ja luovutan tosi helposti. Mutta nyt ku tiedän mikä fiilis siitä ittensä ylittämisestä tulee, löydän itteni varmaan jo ens viikolla vielä pidemmältä juoksulenkiltä! Toivottavasti tää jalan rasitusvamma ei vaan kovasti vihottelis.
Loppulomaks onki sit jo vähän pieniä suunnitelmia ja pääsykokeisiinki pitäis alkaa lukeen. Nyt kuitenki vähä greyn anatomiaa ja sit unille. Jos huomenna on yhtä kiva keli, aattelin lähtee hiihtään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti