perkele

J: Jos sua ei kiinnosta saatanallisen pitkä avautuminen kiulukiusaamisesta, skippaa tää postaus.
Eksyin tässä Iltalehden sivuille ja sitä kautta selaileen jotain south parkkiin liittyvää videoo jonka kautta päädyin tähän videoon: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20121015013369619_v0.shtml
Tässä se koulukiusattu Nette kertoo oman tarinansa Iltalehdelle ja siinä näytetään myös Neten kuvaama video jonka se oli jakanu youtubessa. Nette kertoo, että häntä on kiusattu ulkonäön ja mm. musiikkimaun takia. Nyt nousee meikäläisen silmien korkeudelle saatanallisen iso kysymysmerkki. MINKÄ TAKIA!?
Minkä herranjumala takia ketään pitää kiusata omien tykkäämisten perusteella? Mitä väärää on siinä, että tekee niinku haluaa? Tää on tosi nätti tyttö, mä en nää siinä mitään vikaa miks pitäs kiusata. Ei mitään vikaa. Ja musiikkimaku? Oikeesti, pitääkö pyytää anteeks sitä jos nyt ei satu kuunteleen jotain Justin Bieberiä ja Robinia ja muuta shaibaa niinku kaikki muut? Voi luoja..

Tulee pieninä flashbackkeina omat ala-aste ajat mieleen. Olin neljännellä ja/tai viidennellä. Kavereita oli. Mutta sitte se kaikki muuttu. Olin pitkään erään tytön kaveri, kunnes se vaihto koulurakennusta "yläkoululle". Sitte se alko kiusaan mua mun hampaista. Joo, eihän mun hammasrivistö oo täydellinen, mutta että hampaista. Voi jumalauta. Sillä välin ku tää tyttö siirty yläkoulun puolelle, sain kavereita omalta luokalta.
Sitten tapahtu jotain. Yhtenä aamuna mun pulpetti oli siirretty pois meidän pöytäryhmästä ja mua ei ollu enää. Kaikki kohteli mua ku ilmaa ja muistan kuinka sain kirjeen näiltä kamusilta. Muistan sen yhden lauseen aina. Muistan, se oli kirjotettu vähän paksummalla lyijykynällä Ikaalisten kaupungin leimalla varustetulle paksuhkolle paperille. "Sä oot rasittava". Mä en edes tienny mitä rasittava tarkottaa. Tiesin kyllä ettei mitään hyvää. Loppujen lopuks mua juostiin karkuun. Kukaan ei ollu mun kans. Jouduin pyytään paria muuta tyttöö oleen mun kanssa välitunnit. Kysyin: "voitteko olla mun kanssa välkillä niin kauan ku kukaa muu ei halua olla mun kanssa?". En oo koskaan kiittäny niitä siitä että ne vastas myöntävästi. Pitäis.¨
Eräs näistä kavereista soitti mulle kotiin. "Kyllä me voidaan vapaa-ajalla nähdä ja käydä toisillamme kylässä vaikkei koulussa oltaiskaa kavereita". Oliko se olevinaan anteekspyyntö? Minkälaiset kaverit ei näe koulussa mutta vapaa-ajalla kyllä? Tottakai suostuin, koska oli se parempi ku ei mitään.
Sitten jonku vanhemmat sai tietäää, sitten opettaja ja sitten oppilaat. Kaikki oli taas kavereita keskenään ja kiusaajat oli ku mitää ei ois tapahtunu. Ollaan tänäkin päivänä ylimpiä ystäviä ja ne on pyytäny anteeks ja anteeks oon mäki antanu. Silti en tiedä tietääkö ne miltä se oikeesti tuntu ku yhtäkkiä kaikki kaverit ympäriltä katoo ja oot YKSIN. Se on syrjimistä se.

Tosi usein vieläkin kakskymppisenä sävähdän kun kuulen sanan hampaat. En todellakaan halua puhua kenenkään hampaista, saati omistani. Kasiluokalle asti olin 700% varma etten ikinäkoskaan tuu saamaan poikaystävää. Mutta sain. Kyllä ne pojat sitte kiinnostuki meitsistä ja ne joille oon puhunu mun hampaista on sanonu, ettei ne välitä siitä. Monet sanoo, että kun hymyilen mulla on nätti hymy. Sitä on vaikee uskoo.
En osaa ottaa mitään kohteliaisuuksia mun suun alueesta vastaan. Kiitos sille joka keksi, että hampaat on oivallinen asia kiusata toista.

Te kiusaajat. Menkääpä itteenne. Te lätkäjätkät ja koulun suosituimmat tytöt. Mitäs jos teidän kamut yhtäkkiä päättäis, että "Joo ei tota Pirkkoo enää jaksa kattella, se on rasittava"
"Jaaha, Pena on vaihtanu musiikkimakua, se kuuntelee nykyään rokkia eikä Robinia, ei sen kanssa enää kyllä hengailla". "Voi vittu näittekste ton Pirjo-Riitan hampaat!?!??!? Nyt kyllä sille on sanottava niistä".

Mä en vaan yksinkertasesti ymmärrä mikä siinä kiusaamisessa viehättää. Ehkä se pönkittää kiusaajien itsetuntoo ja ne tuntee olevansa oikeen itte kuninkaita. Mikä siinä on, että sitte vasta mennään itteensä ku joku kiusattu tappaa ittensä? Vai mennäänkö sittekkää? Jumalauta että meitsillä keittää tällä hetkellä.

Mitä vittua täällä pitää tehdä että tämmönen loppuu kouluissa? Vanhempien pitäs ainaki mun mielestä olla enemmän kiinnostuneita lastensa tekemisistä ja hyväksyä sekin vaihtoehto että "Ei sitä koskaan tiedä, saattaa minunkin lapseni kiusata muita" eikä ajatella että "EI MEIDÄN ESAPEKKA KETÄÄN KIUSAA".

Taas kerran olen puhunut.